View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Indisio?

Keskiviikkona 11.06.01 Niinimäki, Harju ja minä kävelimme Hovioikeuden istunnon lounastauolla ulos odotussalista. Verotarkastaja Hannu Kuorttia oli juuri kuultu todistajana. Pääoven sulkeuduttua takanamme Harri Niinimäki aloitti keskustelun toteamalla: "prosessin käsittelytapa on ikävä". Kysyin miksi? Niinimäki vastasi: "tämä prosessi voitaisiin viedä läpi päivässä tai korkeintaan kahdessa, sinua Yrjö mustamaalataan kaikilla keinoilla, asioilla jotka eivät liity tämän tapauksen oikeudelliseen aineistoon lainaan". Pekka Harju myönsi asian olevan näin ja totesi: "en pidä ilmapiiristä joka pöydän takana vallitsee". Kysyin mitä tarkoitat. "No sen oppii kokemuksella aistimaan, en ennusta hyvää". Keskustelimme aiheesta muutaman sanan ja erkanimme asioillemme lounaan ajaksi. Minua jäi keskustelun tiimoilta vaivaamaan mustamaalaamiseni johon kantaja oli syyllistynyt indisio tehtailun avulla.
 
Olin tarkastuskertomuksen saatuani v.1995 kiinnittänyt huomiota kertomuksen suoraan syyllisyysoletukseen joka kohdistui Marja Reinikaiseen. Myöhemmin verotarkastajat, ilmeisesti kelvottoman juridisen rakennelman pelosta johtuen vaihtoivat syyllisyysrakennelmansa kohteeksi minut. Veroviranomaisten kanssa vuosikymmenen jatkunut kirjeenvaihto (hiillostus) oli antanut minulle historiallista kokemusta minuun kohdistuneesta syyllisyysoletuksesta. Olen arvioinut laatineeni vuosittain vastineita verottajalle yhtä paljon kuin tuhannen asukkaan keskiverto Suomalainen kyläyhteisö yhteensä.  Olin tottunut, toisin sanoen, ikään kuin rutinoitunut jopa viikoittain tapahtuneeseen ahdisteluuni. Nyt lounas tauolla asianajajien kommentit herättivät minut jälleen huomioimaan hyvin poikkeuksellisten sanavalintojen käytön tarkastuskertomuksessa, haastehakemuksessa, prosessissa ym. manipuloinnin - jonka kohteena olin. 

Tässä, prosessissa, syyllisyysoletus, syylliseksinimeäminen (ennalta tuomitseminen) perustui veroviranomaisten (Huovinen ja Kuortti) sekä Teoston (Pörsti) yhteistyön tuloksena tehtailtuun ("fabrikoituun"; kuten, Oik. tiet. tohtori Olli Ryynänen laatimassaan valituksessa käytti termiä asiasta, Korkeimmalle Hallinto-oikeudelle) epäsuoraan näyttöön – indisioihin. Indisioista lausuu päätös pöytäkirjassaan myös Helsingin käräjäoikeuden puheenjohtaja  mm: ks. Helsingin käräjäoikeuden puheenjohtajan laatima äänestyspöytäkirja R99/9108 päivätty 60.06.2000 s.10 -3 kappale (klikkaa)

On tarpeen kiinnittää huomiota tarkastuskertomuksessa ja oikeudessa tapahtuneisiin kantajan viljelemiin epäsuoriin viittauksiin, niin kutsuttuihin indisioihin. Aineistohan sisälsi runsaasti epäsuoria välillisiä viittauksia - indisioita tai todistajien epäsuoria aihetodistuksia jotka vaativat intuition, että ne voitaisiin yhdistää käsiteltävään asiayhteyteen. Joitakin indisioita ei ajallisesti liittynyt lainnkaan käsiteltävään asiaan ja niiden tarkoitus oli halutun mielikuvan luominen. Indisiot ovat ikään kuin savua ilman tulta. Tällä sanonnalla on tapana väittää asiasta, ettei savua olisi ilman tulta. Verottajan lähtökohta lienee, että kun suurkaupungin päällä seisoo saastesavua "smog" oikeuttaa syyttämään asiasta kaikkia kaupunkilaisia. Näin yksinkertaistettuja asiat eivät todellisuudessa ole. Indisio terminä ja sen sisältö kiinnostavat minua, onko se saastesavua jolla saastutetaan aineellinen historiallinen/kausaalinen totuus?

Lähten pohtimaan jokapäiväistä rehellistä oikeudenkäyntiä. Asiassa käsitellään tapaukseen liittyvää historialliseen aineelliseen totuuteen perustuvaa näyttöä, aineisto perustuu totuuteen/ historialliseen aineistoon, totuuteen ja sen pohjalle perustuvaan näyttöön. On selvää, että tuolloin ei epäsuoraa (indisio) näyttöä tarvita - tai sitä on varsin vähän (motiivi selvitys = intuitio) pilaamassa/saastuttamassa aineellisen totuuden arvoa.

Entä jos näyttöä ei ole. Aineellisen näytön puuttuessa, asiaa pyritään arvioimaan indisioiden perusteella.  "Rikosprosessissa näytön tulee olla selkeä ja perustuttava aineelliseen totuuteen".
Kantajalla esim. veroviranomainen, syyttäjä, virkamies ym. on hänellä maineensa menettämisen pelosta pohjaton intohimo. Hänellä on institutionaalista voimaa, loputtomasti yhteiskunnan avoimella valtakirjalla myönnettyjä taloudellisia resursseja, yhteiskunnallinen koneisto ja arvovalta. Eikä vähiten pelote/kosto voimaa ketä tahansa epämiellyttävää todistajaa, kuten veronmaksajaa, virkamiestä, yrittäjää, asianajajaa, hoviväkeä kohtaan. Kun näyttöä - siis historiallista aineistoa ei ole, tarvitaan paljon, paljon epäsuoraa todistusta - indisioita, hiekkaa silmille, savuverhoa, sumutusta, kikkailua, kavaluutta, sekä juonittelua ym.
Sigmund Freud totesi v.1900 luvun vaihteessa: "kaikki käskynvallan muodot ovat savuverhoja, joiden suojassa tahdomme pakottaa muut omaksumaan omat mielipiteemme".